Luonnonmukainen ravinto

Luonnonmukainen eli ekologinen tuotanto on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista tuotantoa, jossa viljelyssä, kotieläinten hoidossa ja elintarvikkeiden valmistuksessa käytetään hyväksi luonnon omia menetelmiä. Tavoitteena on kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Luomutuotanto

Luomuviljelyn pääkohtia ovat seuraavat tarkkaan määritetyt seikat. Luomuviljelyssä väkilannoitteiden käyttö on kielletty. Myös rikkakasvien, kasvitautien ja tuholaisten torjunta-aineiden käyttö on kielletty, eikä tuotteissa saa olla torjunta-aineiden jäämiä. Sen sijaan maan kasvukunto turvataan eloperäisillä lannoitteilla ja vuoroviljelyllä. Viljelykierto ehkäisee myös rikkakasveja ja tuholaisia. Luomuviljelyssä viljeltävien peltojen on oltava riittävän etäällä pääteistä ja vasta kolmannen vuoden sato siirtymäajan jälkeen katsotaan luomutuotannoksi.

Jokainen tuotteitaan markkinoiva luomuviljelijä kuuluu valvontajärjestelmän piiriin. Luomuelintarvikkeiden tuotantoa säätelevät sekä yleinen elintarvikelainsäädäntö että erityiset luomuelintarvikkeita koskevat säädökset. Luomutuotteiden ja -tuotannon valvonta on tarkkaa ja täsmällistä. Luomutuotannon kattojärjestönä on kansainvälinen IFOAM (International Federation of Organic Agriculture Movements). Sen antamia sääntöjä sovelletaan eri alueilla.

Suomessa noudatetaan EU:n luonnonmukaisen maatalouden tuotantoehtoja kasviperäisten tuotteiden osalta. Eläinperäisissä tuotteissa on tällä hetkellä voimassa Luomu-liiton tuotantoehdot. Lisäksi tuotantoa valvoo Kasvintuotannon tarkastuskeskus, Elintarvikevirasto ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus. Luomuvalvonta toteutetaan suorittamalla tarkastuksia yrityksissä ja maatiloilla vähintään kerran vuodessa.

Jotta tuotetta voi kutsua luomutuotteeksi, on sen maatalousperäisistä raaka-aineista vähintään 95 % oltava luomua. Jopa luomutuotteisiin sisältyvät keräilytuotteet, kuten luonnonmarjat, pitää olla luomutarkastetulta keräilyalueelta. Jos luomuainesosien osuus on alle 70 %, ei tuotteen pakkauksissa tai markkinoinnissa saa olla viittauksia luomuun.

Suomen peltoalasta oli luomuviljelyn piirissä vuonna 1999 noin 137 000 hehtaaria, eli 6 % kokonaisviljelyalasta.

Luomuruoka

Luomuruuan eduksi voidaan luokitella puhtaus; ruoka-aineissa ei ole jäämiä antibiooteista tai hormoneista eikä kemiallisista torjunta-aineista, eikä keinotekoisia väri- ja makeutusaineita. Luomuelintarvikkeet sisältävät vain harvoja lisäaineita, joista valtaosa on luonnossa esiintyviä yhdisteitä, esimerkiksi sitruunahappo ja pektiini. Niissä ei ole myöskään geenimuunneltuja ainesosia. Luomu ruuassa kasvisten nitraattipitoisuudet ovat alhaisempia kuin tavanomaisesti tuotetuissa vastaavissa tuotteissa.

Luomukasvikset sisältävät vähemmän vettä, kuin tavanomaisesti tuotetut tuotteet, jolloin niissä on enemmän ravintoaineita. Luomuruuassa on myös tavallista ruokaa enemmän c-vitamiinia, kivennäis- ja hivenaineita sekä kasviravinteita, joilla voi olla merkitystä syövän hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.

Luomun vaikutuksista ihmisten terveyteen ei vielä ole kovin paljoa tutkimustuloksia. Alustavia viitteitä luomun positiivisista terveysvaikutuksista ihmiselle on saatu esimerkiksi koskien sikiönkehitystä ja miesten hedelmällisyyttä.

Lisää tietoa:

Luomu - valvottua tuotantoa - Finfood

www.soilassociation.org